Kemijoki Oy:n Ailangantunturin pumppuvoimalan lupahakemus sisältää useita poikkeuksellisia pyyntöjä, jotka ansaitsevat paljon nykyistä laajemman julkisen keskustelun.
Yhtiö ei hae pelkästään vesitalous-, ympäristö- ja luonnonsuojelulain mukaisia lupia hankkeen toteuttamiseksi. Samalla se hakee oikeutta:
- aloittaa hankkeen valmistelutyöt jo ennen kuin lupapäätökset ovat lainvoimaisia,
- käynnistää louhinnat, tunnelityöt ja murskaustoiminnan mahdollisten valitusprosessien aikana,
- saada luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia suojeltujen kasvien ja eläinten osalta,
- saada vesilain mukaisia poikkeuksia suojelluille vesiluontotyypeille,
- sekä tarvittaessa ottaa käyttöön ja lunastaa alueita, jotka eivät vielä ole sen omistuksessa.
Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mittavat rakennustyöt voisivat alkaa samalla, kun lupapäätöksistä mahdollisesti valitetaan hallintotuomioistuimiin. Lopullinen lupapäätös voi olla myös kielteinen.
Hakemuksessa kiirettä perustellaan ennen kaikkea hankkeen aikataululla. Samalla todetaan, että murskaustoiminnan ympäristövaikutukset olisivat paikallisia ja vähäisiä eikä hankkeen välitön täytäntöönpano tekisi muutoksenhakua hyödyttömäksi.
Tämä herättää kuitenkin perustellun kysymyksen.
Jos louhinta, tunnelien rakentaminen ja luonnon muuttaminen voidaan aloittaa jo ennen kuin lopullinen rakentamislupa on tullut ja tuomioistuimet ratkaisseet mahdolliset valitukset, kuinka tehokas oikeusturva kansalaisilla enää käytännössä on?
Yhtä vakavia kysymyksiä herättävät luonnonsuojelulain ja vesilain mukaiset poikkeusluvat.
Hakemuksen mukaan poikkeuslupia tarvitaan, koska hanketta ei muutoin voitaisi toteuttaa. Kyse ei ole yhdestä yksittäisestä kohteesta. Ailangantunturin YVA-selostuksen mukaan hankkeen alle jäisi 15 luonnontilaista lähdettä, joista 11 on vesilain suojaamia luonnontilaisia lähteitä. Lisäksi Tunturilampi ja siitä alkava puro häviäisivät kokonaan. Poikkeuslupaa haetaan myös kaitakämmekän ja rauhoitetun lintulajin osalta. Julkisesta hakemuksesta ei kuitenkaan ilmene, mistä lintulajista on kyse, koska varsinainen poikkeuslupahakemus on salassa pidettävässä viranomaisliitteessä.
Toisin sanoen laki suojelee näitä kohteita, mutta nyt haetaan lupaa poiketa suojelusta hankkeen toteuttamiseksi.
Jos luonnonsuojelusta voidaan poiketa aina silloin, kun jokin suuri hanke sitä tarvitsee, mitä suojelu käytännössä enää tarkoittaa?
Poikkeuslupien pitäisi olla aidosti poikkeuksellisia. Niiden tarkoituksena ei ole muodostua keinoksi toteuttaa hanke, joka ilman poikkeuksia olisi ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa.
Huomiota herättää myös ympäristöluvan välittömään täytäntöönpanoon liittyvä vakuus. Kemijoki Oy esittää vakuudeksi 500 000 euroa. Kyse on kuitenkin lähes miljardiluokan infrastruktuurihankkeesta. On perusteltua kysyä, onko 500 000 euron vakuus oikeassa suhteessa hankkeen mahdollisiin ympäristövaikutuksiin ja ennallistamiskustannuksiin, jos töitä ehditään aloittaa, mutta lupapäätökset myöhemmin muuttuvat tai kumotaan. Kaikkia luonnonarvoja ei myöskään voida palauttaa tai korvata rahalla.
Ailangantunturin tapauksessa keskustelu ei enää koske vain yhtä pumppuvoimalahanketta tai yhtä tunturia.
Kyse on paljon laajemmasta periaatteellisesta kysymyksestä: kuinka paljon luonnonsuojelusta voidaan poiketa, kuinka aikaisin rakentaminen voidaan aloittaa ennen lopullisia oikeuden ratkaisuja ja kuinka vahvana suomalainen ympäristöoikeus sekä kansalaisten oikeusturva lopulta säilyvät?
Ailangantunturin ratkaisu voi muodostua ennakkotapaukseksi koko Suomelle. Siksi siitä pitäisi käydä avointa ja perusteellista yhteiskunnallista keskustelua jo nyt – ennen kuin ensimmäistäkään tunnelia on louhittu tai ensimmäistäkään suojeltua luontokohdetta menetetty.