Kemijärven tämän kevään (2026) vedenkorkeuskäyrä herättää jälleen perusteltuja kysymyksiä nykyisen säännöstelykäytännön tarpeellisuudesta ja oikeasuhtaisuudesta.
Vesi.fi aineiston perusteella Kemijärven vedenkorkeus on keväällä 2026 käynyt hyvin lähellä voimassa olevien lupaehtojen mukaista alarajaa, noin tasolla N2000 +142,5 m. Kyse ei tämän aineiston perusteella näyttäisi olevan varsinaisesta lupaehtojen rikkomisesta, vaan siitä, että säännöstelyä toteutetaan käytännössä aivan lupaehtojen sallimissa äärirajoissa.
Kemijärven säännöstely perustuu 1960-luvun vesitalousratkaisuihin, joissa painopiste oli vesivoimatuotannossa ja tulvasuojelussa. Tuolloin ei tunnettu nykyistä vesiekologista tutkimustietoa eikä EU:n vesipuitedirektiivin tai Suomen valtion mukaisia ympäristötavoitteita. Käytännössä Kemijärven vedenpinta saa edelleen vaihdella vuositasolla lähes seitsemän metriä, mikä tekee siitä yhden Suomen voimakkaimmin säännöstellyistä järvistä.
Säännöstelyn vaikutukset ovat olleet tiedossa jo pitkään:
• rantavyöhykkeiden eroosio
• sedimenttien liikkeellelähtö
• vesikasvillisuuden ja kutualueiden heikentyminen
• kalataloushaitat
• jääolosuhteiden heikkeneminen
• maisema- ja virkistyskäyttöhaitat
Nämä vaikutukset on tunnistettu myös virallisessa Kemijärven säännöstelyn kehittämisselvityksessä 2004, jossa arvioitiin useita vaihtoehtoja kevätaleneman lieventämiseksi, alimpien vedenkorkeuksien nostamiseksi ja haittojen vähentämiseksi.
Keskustelussa on pitkään esitetty, että voimakas säännöstely olisi välttämätöntä Suomen sähköjärjestelmän säätövoiman turvaamiseksi. Tätäkin lähtökohtaa on kuitenkin syytä arvioida uudelleen nykyisen tutkimustiedon perusteella.
Valtioneuvoston vuonna 2024 julkaistun VNTEAS-selvityksen mukaan vesienhoidon ekologiset toimenpiteet, kuten minimivirtaamat ja säännöstelyn loiventaminen, heikentävät vesivoiman säätökykyä sähköjärjestelmätasolla vain rajallisesti tai marginaalisesti. Selvityksen mukaan vaikutukset ovat pääosin hallittavissa muilla tavoilla.
Onko nykyinen lähes seitsemän metrin säännöstelyväli edelleen välttämätön, vai perustuvatko nykykäytännöt osittain vanhentuneisiin oletuksiin sähköjärjestelmän tarpeista?
Kemijärven kohdalla olisi perusteltua käynnistää ajantasainen ja riippumaton arviointi siitä:
• voidaanko kevään alimpia vedenkorkeuksia nostaa?
• voidaanko alhaalla oloaikaa lyhentää?
• miten nykyinen säännöstely suhteutuu vesipuitedirektiivin heikentämiskieltoon ja hyvän ekologisen tilan tavoitteisiin?
Lähes 60 vuotta vanhoja säännöstelykäytäntöjä tulee voida tarkastella uudelleen nykyisen tutkimustiedon, ympäristöoikeuden ja yhteiskunnallisten tavoitteiden valossa ilman, että keskustelu muuttuu puolesta/vastaan keskusteluksi.
Kemijärven tulevaisuudesta on voitava keskustella avoimesti, tutkimukseen perustuen ja koko vesistön ekologinen tila huomioiden.