Me Pro Kemijärvi ry:ssä katsomme, että Kemijoen toistuva jäätymättömyys ei ole pelkästään sään tai ilmaston aiheuttama ilmiö, vaan seurausta useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jossa myös säännöstelyn toteutustavalla on merkitystä.
Kemijoki Oy on julkisuudessa perustellut joen sulana pysymistä ilmasto-olosuhteilla, syystulvilla ja hyhmäisellä jääsuppolla. Yle uutisoi 14.1.2026 yhtiön näkemyksestä, jonka mukaan kyse on poikkeuksellisista luonnonoloista. Ilmaston vaikutusta emme kiistä. Sen sijaan pidämme ongelmallisena sitä, että säännöstelyn osuutta ei ole järjestelmällisesti selvitetty, vaikka ilmiö toistuu ja koskee laajoja osia Kemijoen pääuomasta.
Hyhmäinen jääsuppo on tunnettu luonnollinen ilmiö, mutta tutkimustiedon mukaan sen laaja ja pitkäkestoinen esiintyminen edellyttää voimakasta ja jatkuvaa turbulenssia sekä sitä, ettei pintajää pääse lukkiutumaan (Ashton 1986; Daly 1994). Näitä olosuhteita voivat merkittävästi vahvistaa suuret talvivirtaamat ja nopeat virtaamavaihtelut. Tästä syystä emme pidä uskottavana selitystä, jossa suppo esitetään säännöstelystä irrallisena luonnonilmiönä.
Haluamme korostaa, että kyse ei ole vain Rovaniemen keskustan tilanteesta. Havaintoja sulana pysyvistä jokijaksoista tehdään eri puolilla Kemijokea. Tämä viittaa siihen, että ilmiö liittyy koko säännöstelyjärjestelmään, ei yksittäiseen paikkaan tai yksittäiseen talveen.
Me Pro Kemijärvi ry:ssä kannatamme avointa ja riippumatonta selvitystä, jossa tarkastellaan ilmaston ja säännöstelyn yhteisvaikutuksia Kemijoen jääolosuhteisiin. Pidämme tärkeänä, että selvityksessä vertaillaan Kemijokea muihin pohjoisen säännösteltyihin jokiin, kuten Oulu- ja Iijokeen, joissa jääolosuhteet ovat olleet vakaampia.
On myös syytä muistaa, että EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää vesimuodostumien tilan heikentymisen estämistä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vesien tilaa ei saa heikentää edes yksittäisen laatutekijän osalta. Jääkannen muodostuminen ja siihen liittyvä hydrologinen dynamiikka ovat osa tätä kokonaisuutta, eikä niitä voida sivuuttaa vetoamalla yleisluonteisesti ilmasto-olosuhteisiin.
Emme etsi vastakkainasettelua emmekä syyllisiä. Katsomme kuitenkin, että Kemijoki ansaitsee nykytietoon perustuvan, läpinäkyvän ja ennakoivan hallinnan. Ilmasto muuttuu – ja juuri siksi myös lupien, valvonnan ja säännöstelykäytäntöjen vaikutuksia on arvioitava aiempaa avoimemmin.
Kemijoen jääolosuhteet eivät ole sivuseikka tai mielipidekysymys. Ne ovat mittari sille, kuinka vakavasti suhtaudumme yhteisen jokemme, sen asukkaiden ja tulevien sukupolvien vastuulliseen kohteluun.
Pumppuvoimalat, virtaamat ja jääolosuhteet (jatkoa aiempaan kirjoitukseen)
Pumppuvoimaloiden vaikutuksia jääolosuhteisiin ei voi arvioida yleisillä toteamuksilla. Arviointi alkaa mittakaavasta, vesimääristä ja virtaamien käyttäytymisestä.
Esimerkiksi Ailangantunturin pumppuvoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetään, että laitoksen mitoitusvirtaama on noin 320 m³/s ja yläaltaan vesitilavuus noin 13 miljoonaa kuutiometriä. Samassa aineistossa todetaan, että Kemijoen pitkän aikavälin keskivirtaama monilla jokiosuuksilla on noin 300–320 m³/s. Hydrologisesti tämä tarkoittaa, että yksi täysitehoinen pumppaus- tai purkujakso liikuttaa vesimäärää ja virtaamaa, joka vastaa kokonaisen joen keskijuoksutusta kyseisellä jokiosuudella.
Tämä ei ole vähäinen säätöliike. Kyse on joen mittakaavan virtaamasta, joka ohjataan lyhyessä ajassa energiantuotannon tarpeisiin.
Jääolosuhteiden kannalta tällä on ratkaiseva merkitys. Yhtenäinen jääkansi muodostuu vasta, kun virtaus on riittävän hidasta ja tasaista. Kun virtaama kasvaa äkillisesti satoihin kuutiometreihin sekunnissa ja tämä toistuu, vesi pysyy turbulenttisena, alijäähtyy ja muodostaa hyhmäistä jääsuppoa sen sijaan, että syntyisi kantava jääkansi. YVA-aineistoissa todetaan myös, että pumppuvoimaloiden purkualueilla jääpeite heikkenee ja vaikutuksia kohdistuu talvikalastukseen ja turvallisuuteen. Vaikutusmekanismi on suoraan virtaamien nopeuteen, määrään ja vaihteluun liittyvä.
Oleellista ei ole yksittäinen pumppaus, vaan virtaamien toisto ja kesto. Kun tällaisia virtaamamuutoksia tehdään läpi talvikauden, joen hydrologinen perusrytmi muuttuu. Joki ei enää reagoi ensisijaisesti vuodenaikaan, vaan energiantuotannon aikatauluihin.
Tilannetta on tarkasteltava myös laajemmassa kokonaisuudessa.
Alueelle on suunnitteilla useita pumppuvoimaloita, ja niiden toiminta ajoittuu samoihin sähkön kysyntä- ja hintahuippuihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pumppaus- ja purkuvirtaamat eivät jakaudu ajallisesti tasaisesti, vaan toteutuvat suurella todennäköisyydellä samanaikaisesti.
Kun useampi pumppuvoimala toimii yhtä aikaa, jokiuomaan kohdistuva virtaamamuutos ei vastaa enää yksittäisen laitoksen vaikutusta, vaan tilannetta, jossa useita Kemijoen keskivirtaamaa vastaavia vesimääriä ohjataan samanaikaisesti energiantuotannon tarpeisiin. Hydrologisesti tämä ei ole paikallinen tai hetkellinen ilmiö, vaan järjestelmätason muutos, jossa joen talviaikainen virtaus ja siihen liittyvät jääprosessit siirtyvät uuteen, keinotekoisesti ohjattuun rytmiin.
Jääolosuhteiden näkökulmasta tämä tarkoittaa lisääntyvää turbulenssia, viivästynyttä ja pirstoutunutta jääkannen muodostumista sekä hyhmäisen jääsuppon yleistymistä erityisesti purkualueiden ja niiden alapuolisten jokiosuuksien vaikutuspiirissä. Kun usean laitoksen toiminta limittyy, vaikutukset eivät ole vain yhteenlaskettavia, vaan osin toisiaan vahvistavia. Samalla herää kysymys, kestääkö Seitakorvan patorakenteet tällaisia yhteisvaikutuksia?
Tästä syystä pumppuvoimaloita ei voida tarkastella erillään muusta säännöstelystä. Ne eivät muuta joen käyttäytymistä uudella tavalla, vaan voimistavat samaa virtaamien hallinnan logiikkaa, joka jo nyt näkyy säännöstellyissä joissa jääolosuhteiden heikkenemisenä.
Jääolosuhteet eivät ole mielipidekysymys.
Ne ovat mitattava seuraus virtaamien määrästä, nopeudesta ja kestosta.