Vesivoimayhtiöt vaativat avointa keskustelua – mutta ovatko valmiita puhumaan myös haitoista?
Pohjolan Voima Oy kirjoitti verkkosivujensa uutishuoneessa 26.2.2026 otsikolla “Vesivoiman säätökykyä tarvitaan enemmän kuin koskaan – vesivoimayhtiöt peräänkuuluttavat avointa vuoropuhelua”, että Suomen sähköjärjestelmä tarvitsee lisää säätövoimaa ja että keskustelua on käytävä avoimesti. Samalla yhtiöt korostavat investointien “sosiaalista hyväksyttävyyttä”.
Tuuli- ja aurinkovoiman kasvu lisää jouston tarvetta, ja vesivoima on tällä hetkellä merkittävin nopeasti säädettävä tuotantomuoto. Kemijoki Oy tuotti vuonna 2024 noin 4 410 gigawattituntia sähköä, mikä tekee siitä keskeisen toimijan kansallisessa sähköjärjestelmässä. Kokonaisuus ei ole vain megawatteja ja gigawattitunteja eikä kysymys ei ole siitä, tarvitaanko säätövoimaa – vaan siitä, millä ehdoilla sitä lisätään.
Valtioneuvoston selvitys “Vesienhoidon toimenpiteiden vaikutukset säätövoimaan” (2024) osoittaa, että ekologisten velvoitteiden toteuttaminen heikentää säätökykyä koko järjestelmän tasolla rajallisesti. Ympäristötoimet eivät romahduta sähköjärjestelmää. Ne edellyttävät optimointia ja vaihtoehtoisten joustokeinojen käyttöä.
Yhtiöt puhuvat sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Keväällä 2025 Kemijärven kaupunki toteutti avoimen kyselyn alueelle suunnitelluista pumppuvoimaloista. Kyselyyn vastasi 843 henkilöä. Kaupungin yhteenvedon mukaan vastauksissa korostuivat kriittiset näkemykset hankkeista sekä huoli luonto- ja ympäristövaikutuksista ja virkistyskäytöstä. Myös mahdollisia talousvaikutuksia arvioitiin, mutta ne herättivät vastaajissa ristiriitaisia näkemyksiä.
Helmikuussa 2026 kaupunginvaltuusto äänesti 17–10 pumppuvoimaloiden sijoittamista vastaan ympäristösyihin vedoten.
Jos paikallisesti esitetään laajasti kriittisiä näkemyksiä ja valtuusto tekee asiasta kielteisen periaatepäätöksen, on perusteltua kysyä, miten yhtiöt itse määrittelevät sosiaalisen hyväksyttävyyden. Kriittiset näkemykset ovat nousseet esiin myös Kemijoki Oy:n omassa kyselyssä vuodelta 2025.
Kemijoen valjastaminen 1950-luvulta alkaen on muuttanut jokiluontoa perusteellisesti. Vaelluskalakannat romahtivat, jokiuomia padottiin ja säännöstely muutti vesistöjen luonnollista rytmiä.
Vaelluskalojen palauttamisesta on keskusteltu vuosikymmeniä, mutta konkreettinen edistyminen suhteessa koko jokiverkoston avaamiseen on ollut hidasta. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kansalaiset odottavat vesivoimayhtiöiden vähentävän aiheuttamiaan luontohaittoja. Vesivoimaa ei vastusteta periaatteessa – mutta haittojen korjaamista pidetään vastuullisuuden ehtona.
EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää vesien ekologisen tilan parantamista ja vaellusesteiden vaikutusten vähentämistä. Suomessa toimeenpano on ollut hidasta, ja useiden suurten jokien tila on edelleen tyydyttävä tai heikko. Avoin keskustelu ei voi sivuuttaa näitä velvoitteita.
Vesivoiman merkitystä säätövoimana usein tarkoitushakuisesti liioitellaan. Nykyisen hallituksen energia- ja ilmastopolitiikassa korostetaan sähköjärjestelmän jouston lisäämistä useilla keinoilla: kysyntäjoustolla, energiatehokkuudella, varastointiteknologioilla ja siirtoyhteyksien vahvistamisella. Jousto ei siis tarkoita automaattisesti uusia vesialtaita.
Silti pumppuvoimahankkeita perustellaan usein ensisijaisena ratkaisuna. Esimerkiksi Kapustan suunnitelmassa Kemijärvelle esitetään noin 150 hehtaarin yläallasta ja noin kymmenen miljoonan kuutiometrin vesimäärää. Kyse on pysyvästä muutoksesta maisemaan ja hydrologiaan – ei vain teknisestä kapasiteettilisästä. Kapusta edustaa neljästä suunnitellusta pienintä, Ailankatunturi suurinta 1 km2 yläallasta ja maksimitilavuus olisi 13 milj. m3 vettä.
Jos vesivoimayhtiöt peräänkuuluttavat avointa keskustelua, sen tulisi sisältää myös konkreettisia vastauksia sekä toimenpide-ehdotuksia esimerkiksi näihin kysymyksiin:
• ovatko yhtiöt valmiita mahdollistamaan vaelluskalojen nousun luonnonuomia myöten Kemijoen latvoille asti nyt eikä joskus tulevaisuudessa?
• ovatko ne valmiita tarkistamaan säännöstelykäytäntöjä ekologisesti kestävämmiksi?
• ovatko ne valmiita päivittämään lupaehtoja vastaamaan vesipuitedirektiivin tavoitteita ilman vuosikymmenten viivytystä?
• ovatko ne valmiita luopumaan lyhytaikaissäännöstelystä?
• ja ovatko ne valmiita asettamaan ennallistamisen tuotantokapasiteetin rinnalle tasavertaiseksi tavoitteeksi?
Säätövoimaa tarvitaan. Huoltovarmuus on tärkeää. Energiasiirtymä on välttämätön. Mutta avoin keskustelu mitataan sillä, mihin ollaan valmiita sitoutumaan – ei sillä, mitä ollaan valmiita sanomaan.